Perjantai iltana sain ex tempore-älynväläyksen pikaisesta siirtymisestä Mitsun rattiin. Ajelin tukka putkella Sinikan ja Leon tykö kera Laa Laa-leijonan. Matka sujui jouhevasti puhelimessa lörpötellen, jopa niin mukavasti että ajelin viime kilometreillä ohi oikeasta risteyksestä. Kiireesti uukkaria ja oikealle tielle.. Perillä odotteli Sinikka ja Leo kera Luca-bichonin ja Dani-jellonan. Paikalla oli myös söpöläinen vieraileva tähti, Lucan Milli-morsian omistajansa Merjan kanssa. Pidämme peukkuja että vauvoja tulisi aikanaan. Sinikalle ja Leolle tuhannet kiitokset vieraanvaraisuudesta jälleen kerran. Saunominen teki hyvää ja juttu lensi pitkälle aamuyöhön. Lauantaina aamupäivällä raahasimme Sinikan kanssa kaksi sohvaa peräkärryyn ja sidoimme kuorman naisellisen taidokkaasti. Lähdin köröttelemään kera Lailan ja kuormani kohti Kuopiota. Selvisin sujuvasti kuormineni Hotelli Iso-Valkeiselle ja sain jopa ajoneuvoyhdistelmäni parkkiin ilman mikäänlaista tuskanhikeä. Sain takapenkille ison tynnyrillisen Kristiinan  keräämiä puolukoita, Jussi laittoi ne turvallisesti turvavöihin. Jussi ja Mika saivat minut houkuteltua sisälle katsomaan ISROK:in kissanäyttelyä. Tukka kuin petolinnun arkipyrstö, yhdistettynä verkkareihin, sandaaleihin ja likaiseen fleecetakkiin eivät menoa haitanneet.. Itämaisosastosta löytyi Kristiinan Liinu ja Tarzan kera Näpsijän. Annen ja Mikan Helmi oli kasvanut sitten viime näkemän ja Arttu joikui kauniita lauluja naisille. Arttu lopetti munallisen näyttelyuransa valmistuen EC:ksi ollen VP ja KPA. Liinu oli upeasti VSA. Onnea omistajille ja kasvattajalle! Siinä sitten maljoja nostettiin! Onnistuin sujuvasti kutsumaan itseni kylään Senjan ja Orifame-Itämaisten tykö Tikkakoskelle. Sopivaa iltaa odotellessa..
Matka jatkui ja aikanaan pääsin kotiin asti. Illan nuokuin puolipyörryksissä väsymyksestä. Juuri ja juuri sain käytyä saunassa. Sammuin kuin saunalyhty.
Unta vetelin sujuvasti puoli yhteentoista. Isäntä on siivoillut Kristiinan  keräämiä puolukoita jotka ovatkin oikeita kromosomiyksilöitä, isoimmat ison mustaherukan kokoisia. Mehu-Maija on tulilla ja mehusta tulee tosi hyvää.
 Pesin Olivian ja puhalsin turkin kuivaksi. Yha edelleen jaksan ihmetellä Olin käsittämätöntä turkinlaatua. Ei takun takkua vaikka keli on ollut suorastaan märkä ja edellisestä pesusta on kolme viikkoa. Olin turkki on kasvanut kiitettävästi niin pituutta kuin paksuuttakin. Joskohan sitä hirviäisi ilmoittaa syksyn näyttelyihin, vai odotellaanko vielä kevään puolelle.. Seuraavaksi olisi urakoitavana Saara. Siispä hommiin...